Syksyn alussa suunnittelimme yhdessä talven ohjelmaa. Ryhmässämme jokainen toivoi saavansa tehdä itselleen uniikin hupparin, sellaisen joita olisi vain yksi maailmassa, minulla! Keskustelimme huppareista ja yhdellä oppilaalla tuli mieleen, että eräällä koulukaverillamme oli hieno ja massasta erottuva huppari. Kuvailimme hupparia opettajallemme ja kaikki kertoivat yhden asian hupparista, millaisia ominaisuuksia siinä pitäisi olla, ja teimme siitä sitten listan. Listasta tuli tälläinen: hupparissa olisi värejä, huppu, väljyyttä, neulosta, rentoutta, vetoketju, nauha, ruutuja... Näiden adjektiivien avulla suunnittelimme ja valmistimme hupparin.

 

 

Innostuin säkkituolin tekemisestä heti. Aloin suunnitella kangasta ja mieleeni tuli harmaa pohjakangas, jonka päälle painaisin tekstiä. Ensimmäisenä aloin miettiä, millaista tekstiä painan. Suunnittelin puolikkaan sydämen kirjaimista, tulostin sen ja monistuskoneella otin siitä peilikuvan ja sain kokonaisen sydämen. Mietin lauseita ja sanoja, jotka haluaisin painaa säkkituoliini.

Harjoittelin sydämen painamista vaalealle kankaalle ja myöhemmin tein kankaasta tyynyn.

 

Paino vaihe kesti aika pitkään, kangas oli iso ja painettavaa oli paljon. Seula piti valottaa toisen kerran sydämen jälkeen, koska ensimmäisellä kerralla teksti valotettiin vahingossa väärin päin. Sain kuitenkin koko kankaan painettua ja seuraavaksi oli ompelun vuoro. Malli oli yksinkertainen ja helppo ommella.

 

Sisälle laitettiin styroks murua.

 

 

 

Kun aloin tehdä hupparia, halusin siitä todella värikkään ja sellaisen, jossa on väljyyttä ja se on rento. Löysin kässänluokan kaapin perältä punaisen r-collectionin hupparin, jota käytin työssäni melko paljon. Otin siitä työhöni mm. hupun ja vähän jotain muuta. Hupparia värjäilin, yleensä huonoin tuloksin. Joka kerta värjäyksen jälkeen oli epävarma olo, minkä värisiä hupparin osia sieltä tulee. En oikeastaan tarvinnut kaavoja hupparin valmistamiseen. R-collectionin hupparissa oli hyvä malli, josta sai jatkettua mieleisekseen vähän muokkaamalla, lisäten siihen mm. vetoketjun. Huppariin kuitenkin tuli värikkäät resorit, helmaan, kumpaankin hihansuihin eriväriset resorit. Kokoajan olen halunnut, että huppari ei olisi liian ”huolellisen” näköinen, vaan niin rento kun vaan voi hupparista saada!

Vaikka aluksi olin pettynyt siihen, etten voinut tehdä hupparistani todella värikästä, niin nyt olen jo ihan tyytyväinen tähän, hieman rauhallisempaan värimaailmaan.

On myös tarkoituksena, että lisäisin huppariin vielä eteen taskut. Muuten olen ihan tyytyväinen tekemiseen, mutta olen ehkä myös käsityössäkin monesti liian ”tarkka” ja aikaa kuluu aivan turhaan. Tämäkin työ olisi voinut tulla valmiiksi vähän nopeammin..

Sisustusjaksolla lähes kaikki muut halusivat tehdä säkkituolin. Itse en innostunut ideasta. Halusin tehdä painamalla koristetyynyn ja paneeliverhot. Ajattelin taas huonettani ja halusin tehdä saman väristä ja tyylistä kuin matostanikin. Eli mustavalkoista.

Mietin ensimmäisenä kuvioa minkä haluaisin verhoihini ja tyynyyni. Kuvioiden pitäisi olla samaa tyyliä. En muista mistä sain idean, mutta kaupunkimaisema näytti kivalta. Etsin ensin netistä eri maiden suurkaupunki kuvia ja nähtävyyksiä, mutta ei löytynyt sopivaa. Sitten opettajani muisteli ulkomaanmatkaansa ja sieltä ottamaansa kuvaa. Siitä löytyi sopiva kuva, joka muokattiin kuvankäsittelyllä mustavalkoiseksi ja muutettiin oikean kokoiseksi kopiokoneella. Se oli aika haastavaa saada kuvat liitetyksi toisiinsa juuri oikeilta kohdilta. Lisäksi piti ottaa vielä kalvot seulan valottamiseen.

 

Seulan valottamisen jälkeen tein itselleni mustan painopastan. Aloitin harjoittelemalla painamista harjoituskankaalle ja sen jälkeen omalle valkoiselle kankaalle. Vaikeinta painamisessa oli että kaikki kuviot tulevat samalle kohdalle. Tyynyssä se ei ollut niin vaikeaa mutta paneeliverhot oli toinen juttu.

 

Tyynyyn tein vaakasuunnassa jatkuvan kaupunkikuvan.

 

Ja verhoihin tähän tyyliin

 Kun tyynykangas oli painettu niin ei tarvinnut enää kuin ommella se tyynyn muotoon.

Ompelin läheltä kuvion ylä-ja alareunaa että siihen jäisi hienommat reunat.

Täytin tyynyn ja ompelin lopuksi täyttöaukon kiinni.

 

Verhoissa oli vielä isompi homma. Sillä halusin ommella kuviokaitaleen lisäksi vielä mustan kankaan alle, niin että sitä näkyy myös sivuilta. Sen jälkeen ei tarvinnut kuin kääntää reunat.

 

Tykkään näistä tekstiileistä todella paljon. Erityisesti siitä ettei tälläisiä verhoja ja tyynyä ole kellään muulla. Jos nyt tekisin verhot, niin en ehkä kuitenkaan ottaisi tuollaista kuvaa, jossa on liikaa pieniä yksityiskohtia. Se ei ehkä ole niin hyvä vaihtoehto. Verhoista tulee helposti sekavan näköinen.